Torstai 12.11.2009
Helmikuussa varattu lentopäivä edessä ja matka kohti Tsekkiä alkoi. Itse lento meni niin normaalisti kuin lento yleensä voi mennä ja lentoemännät olivat kauniita.
Prahan kentällä meitä oli vastassa paikallinen Petr, joka vei meidät autovuokraamolle. Mies ei ollut ihan turha mies, sillä Japsukka sai hänestä iPhone henkiystävän. Vuokraamosta meille oli varattu Renault Megane, mutta se olikin rikki. Varalle löytyi Skoda Fabia 1.4, joka osoittautui tosi vetämättömäksi nuhapumpuksi.
Matka kohti Turnovia alkoi. Ihan suorilla ei Prahasta lähtö onnistunut tältä kokeneeltakaan kaartilta, sillä yhden risteyksen poikkeama Tompan ohjeista vei meidät kaupungin kierrolle. Reilussa tunnissa pääsimme kuitenkin Turnoviin ja edessä oli majoituspaikan hakeminen. Ensimmäiset navigaattorin ohjeet veivät meidät keskelle metsää loppuvan tien päähän. Onneksi meillä oli majapaikan koordinaatit, joilla pääsimme oikean talon pihaan. Talo oli oikea, mutta ovet lukossa ja ikkunoissa kekkaloi vähäpukeisia ihmisiä. Onneksi Petrin veli, Maca, asusteli aivan majapaikan vieressä ja hänet hälytettiin paikalle. Vielä meni hetki, ennenkuin puolipukeisiin omistajiin saatiin kontakti ja ovet auki. Tunnelma oli aluksi “lämpöinen”, mutta pienen hetken kuluttua saimme huoneen piharakennuksen yläkerrasta. Nälkä kurni matkalaisten massuissa ja Macan opastuksella löytyi ravintola, joka oli vielä kymmeneltä auki. Pitsan odottelun lomassa pohdittiin Rautakorvessa kymmenen vuotta sitten pidettyä yrityssuunnistusta ja Päijät-Hämeen suunnistusalueen tulevaisuutta. Vihdoin kylläisillä vatsoilla pääsimme huoneistoomme ja samalla alkoi leirikisan virittely.