Keskiviikkoiltana illan hämärtyessä Tuuloksen pirtin kentälle virtasi autoja lähes päättymätön ketju. Parkkipaikka täyttyi ripsakkaa tahtia. Emit-korttien sisäänkirjaantumisessa riitti porukkaa ja urakan päätteeksi kompuutteri kertoi paikalle saapuneen 103 suunnistajaa.
Jotta radoilla vältettiin noin kilometri polkujuoksua tai pusikkoa, lähtö- ja maalipaikka oli hivutettu puoli kilometria kohti kankaita. Sadan valopäisen suunnistajan säntäys metsään yhteislähdöstä oli vaikuttava näky.
Maanantai-illan rastienviennin käytännön haasteiden seurauksena päädyimme ratkaisuun, että kokeillaan rasteja ilman heijastimia. Saadun palautteen perusteella avoimilla aluiella tämä toi suunnistukseen sopivaa lisähaastetta, mutta pusikkoisimmat rastipisteet eivät ole reiluja ilman heijastinta. Nykylamppujen aikakauden yksi mahdollinen kehityssuunta heijastimeton yösuunnistus toimii, mutta rastipisteet pitää valita tätä varten erikseen. Voisiko yksi mahdollisuus olla, että rastilla on joko heijastin tai ei riippuen rastipisteestä. Suunnistuksessa ideana on kuitenkin suunnistaa rastipisteeseen ja löytää rastipisteestä helposti rastilippu. Heijastimien kanssa tilanne välillä on, että heijastin paljastaa paikan jo paljon ennen rastipistettä. Suunnistuksen ideana ei ole toisaalta sekään, että on rastipisteessä, mutta ei löydä lippua. Siten heijastin tai ei voisi periaatteessa määräytyä rastipisteen mukaan – ei kollektiivisesti koskien koko kisaa.
Kun osallistujia on paljon ja arki-illan tapahtumasta on kyse, niin yhteislähdöllä homma hoituu sähäkästi. Viimeiset suunnistajat olivat nytkin kotimatkallaan ennen puolta kymppiä.
Ylivoimaisesti kovimman suorituksen löi tiskiin Valkeakosken Hakan nuori Aaro Aho. 6km rata taittui häneltä noin 6 min/km kilometrivauhtia. Hänen yösuunnistuksessa on samanlaista meininkiä kuin valmentajallaan saavuttaessaan kirkkaimpia yösuunnistusmeriittejään.
Kiitokset osallistujille!