Vuotuinen Yökuppi UG:n syyssymposium sijoittui tällä kertaa Ukrainaan. Reissu lähti käyntiin torstaina perinteisillä menoilla, lentokoneessa odotettiin yhtä kaveria viimeiseen asti. Kaikkien lukijoiden yllätykseksi Ale oli ottanut Japsukan paikan (Japsuliinin jäädessä pallo nilkassa ja koiranruoka-pisnikset mielessä kotiin). Ale vaan teki tämänkin vielä tyylikkäämmin kuin Japskuvitski, sillä hän saapui ykstyisbussilla koneeseen. Lennon jälkeen nokka kohti Kiovan keskustaa ja sieltä pienen harkinnan jälkeen oikeaan rappukäytävään, jonka viidennestä kerroksesta löytyi kotikonttori ja englantia puhumaton hassu tuuraaja. Avain messiin ja kohti yö-MM-maastoa. Tähän mennessä auton ikkunasta havainnoituna 1 m käyräväli oli oikea tähän maahan, mutta yö-MM kisapaikalle saavuttaessa mieli muuttui.
Kisa lähti käyntiin heti koolta pitkällä tunnelilla, jonka jälkeen ”hiekkajyrkännettä” ylös. Auton ikkunasta nähdyt penkat toteutuivat siis heti ensi metreillä. Penkkoja riitti enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneksi niistä pääsi silloin tällöin jo mainittuja n. 100 v ikäisiä puolustusrakennelmatunneleita pitkin läpi. Penkkojen lisäksi haasteita aiheutti polkujen hahmottaminen, mihin päin mäki menee ja samaistusvirheet. Loppujen lopuksi kovin voitti kuitenkin jälleen ja Voimis palasi hallitsevan mestarin poissaollessa valtikan varteen. Koikka jatkoi B-sarjan kärjessä. Päivä venyi melko pitkälle ja iltapalaa löytyi pelkästään pari vuotta sitten paljon TV-aikaa saaneelta Maidan-aukiolta.
Perjantai lähti käyntiin, kun Tuukka esitteli paidan lepatusta innoissaan, eikä turhaan. Koikka arveli lepatuksen onnistuvan vielä aamulla, mutta illalla ehkä ei. Ja näin illalla kirjoitettuna asia saattaa hyvinkin olla totta. Piirakka-aamupalan jälkeen ekaan treeniin, jonka maasto toimi suomalaisille hyvässä muistissa olevan kisan näyttämönä. Kyseessä siis 2007 WOC-pitkä maasto, jossa Heli ja Minna ottivat voiton samalla ajalla. Nytkin vierailtiin samoilla rastipisteillä, mutta todnäk MM-kisoista poiketen, eräältä mäeltä löytyi hekottava pappi. Saman mäen alla muuten ikuistettiin kaksi erittäin tyytyväistä miestä, jotka olivat saaneet kuvausta varten luolarastille väliinsä paikallisen suunnistajattaren.
Nopean ruokatauon jälkeen siirryttiinkin jo Sojuz-laukaisualustamaastoon (paikalliset ei tätä myöntäneet, mutta kartasta päätellen ympyrät ei voi muuta olla). Tässä melko simppelissä maastossa eräs matkan jäsen tajusi seitsemättä kertaa Alea ja Hirppaa ohittaessaan, että jotkut ei vaan osaa Ukrainassa suunnistaa (tällä miehellä melko selvä eilisen A-sarjan viimeinen sija). Joko treenin vauhtireservi tai Tuxin dipeillä hankitut hartiat vakuuttivat niin hyvin, että kaksi suunnistajatarta halusi välttämättä kyydissämme Kiovan keskustaan ja lisäksi vielä seuraavana päivänä Kiev Open kilpailukeskukseen.
Kovan treenipäivän päätteeksi päätimme palkita itsemme paikallisessa 1970-lukuhenkisessä ravintola Katjushkassa, jossa 3 ruokalajin illallisen ja palautusjuomien hinta ei päätä huimannut. Koko 5-henkiseltä porukalta kului vajaa 40 € koko kattaukseen. Ilta huipentui protestien sävyttämään yöhyrrän MM-kisaan. Protesti kannatti, sillä Tuxi nappasi lopulta uusintakierroksen kautta melko selvän voiton.
MM-hyrrä tulokset, Kiova 2.10.2015:
Voimitskivitskutskitski 25.9
Koiksujevits 11.9
Alekuitsebitskus 14.8
Tuxusevits 25.6
Hirppatsetsevitski 25.9
Protestin jälkeen uusinta:
Hirppatsetsevitski 22.5
Tuxusevits 24.5
Voimitskivitskutskitski 23.0