Perhepuistossa ja Kullankukkulan tuntumassa juostu, SM-kisoihin valmistava sprintti kisailtiin kauniissa ja aurinkoisessa säässä. Tässä vaiheessa haluan sanoa kiitoksen sanat avustajille maastossa ja pelipaikalla sekä Kimmolle, joka huolehti yökuppivelvollisuudet eli kuvat ja lopputulokset eetteriin. Vaikka allekirjoittanut monta asiaa muistikin, niin tietokoneen hiiri tuli unohdettua työhuoneen pöydälle ja se vähän hämmensi ja harmitti. Allekirjoittaneen hipaisutaidot ovat aika huonot. Tuloksista löytyy kellon mielipide ja toivottavasti moni piirtää valintansakin reittihärveliin kommentein varustettuna, niin opitaan kaikki.
Ratasuunnitteluani ajattelin avata vähän A-radan avulla. Alkuun lähdöstä tarjosin näennäisen helpon välin. Kovin moni otti lupaavasti takkiin oikean kierrolla, sillä vasemmalta ja lähes suoraan kulkien pääsi noin 50m vähemmällä juoksulla ja säästi arvokkaita sekunteja, vaikka nappi laudassa ei lähtisikään. Tällaisella valinnalla ratkotaan karsintojen finaalipaikkoja pääsarjoissa. Ei sen kummemmasta ole kyse.
Kuva lähdöstä
Seuraava väli testasi valmiutta yksinkertaistaa asioita ja kenties antaa mahdollisuus jatkaa kolmannelle rastivälille kääntymättä. Vasen valinta oli rm mielestä paras, vaikka Aleksi kiihdyttikin keskeltä pidempää väliä kilpailijoista nopeiten. Liekö päätöksenteko ollut muita nopeampaa. Oikean kierto selviä polkuja pitkin toi lunta tupaan ylimääräisen matkan kautta. Tappiosekunteja tuli myös pussiin juoksuista ja ylimääräisistä poikittaisista sirklailuista rastivälin keskellä.
Rastiväli 1-2
Keskusrasti osoittautui monelle näkötestiksi, eikä ihme sillä kartassa on monen väristä palluraa ja polkua pienellä alueella. Loppujen lopuksi isot tummat puskat piti kiertää ja muualta sai kulkea vapaasti. Ajatusten sekaantuminen johti monella siihen, että valinta pitkälle loikkavälille oli alussa kateissa ennen kuin palaset asettuivat kohdalleen maiseman yksinkertaistuessa.
4-5 väli tarjosi useita vaihtoehtoja. Vasemmalta kiertäen taidettiin tulla nopeiten. Lyhyemmät valinnat keskeltä toivat nousua aika tavalla lisää. Rm mielestä kierto oikealta olisi ollut nopein, mutta eihän se testaamatta selviä. Joka tapauksessa siellä alla oli selvää juostavaa polkua eikä mutkista tarvinnut niin paljoa välittää ja rastille pääsi kutakuinkin täydessä vauhdissa.
Lyhyt väli 5-6 oli kääntö ja houkutin, sillä kovan juoksun/nousujen jälkeen päätöksentekoa haittaavat hapot tulevat noin 30s-minuutin viiveellä (allekirjoittaneen kokemus) ja tarkoitus oli houkutella 6-7 välillä mahdollisimman moni oikealle mäkeä alas ylimääräistä matkaa ja nousua ottamaan. Nokkelimmat välttivät tämän päättämällä reitinvalinnan jo 4-5 välillä. Ja tarina jatkuu… eli jätän lukijat nyt pohtimaan radan jatkoa.
Yhteenvetona loppuosa radasta sisälsi mm. houkuttimena yhden pussiin juoksun, joka toteutuikin aika monella. Kulkumiehille ja kulkunaisille jäljellä oli karstoja poistattava pitkä toteutusväli ja lopun vauhtia säätelin leikkipuiston sillisalaatilla. Itse kukin voi miettiä, tuliko lopussa tehtyä rohkeat ja nopeat suoraviivaiset ratkaisut vaikka nyt 13. rastille tulossa. Tässäkin saattoi hyvällä ja huonolla rastille tulolla viimeisellä sadalla metrillä hävitä 25m ja monta sekuntia
Sprinttikuppi jatkuu vauhdikkaasti viikon kuluttua Nastolassa Kuoppalan Reijon miinoittamilla radoilla.