Keskustelufoorumin puolella ”tm” on ottanut esille Yökupissa silloin tällöin käytössä olleet “Smurffien” väriset heijastimet. Yökupin heijastimien tarina on lähes yhtäpitkä kuin Yökupin historia. Ensimmäisissä kupeissa Tiirismaan rinteissä ei ollut heijastimia käytössä ollenkaan ja siitä kuultiin jälkikäteen. Tästä otettiin opiksi ja ohjeisiin tuli, että rasteilla pitää olla heijastimet.
Otettiin käyttöön kaikille tuttuja hakaneulalla vaatteisiin kiinnitettäviä levyheijastimia. Nehän ovat hyviä, jos satuit tulemaan kohti ”levyä”, mutta sivusta tuollainen levy ei heijastanut ollenkaan. Kun tuolla metsässä suunnistajat tulevat mistä sattuvat, pitäisi heijastinkin heijastaa joka puolelle.
Seuraavana ostettiin tavaratalo B……sta hyvännäköistä punaista heijastinnauhaa. Se olikin hyvännäköistä – päivällä. Heijastinominaisuudet siitä kyllä puuttuivat kokonaan.
Sitten hommattiin edesmenneeltä valtion tielaitokselta oikein heijastinlevyä. No se kyllä heijasti keltaista valomerta, mutta oli jäykkää kuin pelti, joten sitä ei saanut taivutettua pienelle sievälle ympyrälle putken ympärille. Ongelma oli taas palannut lähes alkupisteeseen.
No, pari vuotta sitten eteen tuli tuo ”smurffiheijastinnauha”. Se tuntui olevan ongelman ratkaisu. Se taipui, sitä oli saatavilla, oli sinisten hälytysvilkkujen väristä ja se heijasti, siltä ainakin tuntui. Siitä sitten rustattiin roikkuviin muoviputkien ympärille nauhat. Joku mutisi aina silloin tällöin, ettei heijastimia näkynyt, mutta kommentit tyrmättiin ”huononäköiselle huonolle suunnistajalle”, että etsi rastia eikä heijastinta.
Nyt kommenteista viisastuneena finaalin ratamestari on viettänyt Tapanilan maastossa monia pimeitä tunteja tutkiessa ”smurffiheijastimen” ominaisuuksia. Onneksi näin syksyllä pimeä tulee aikaisin illalla, joten ei ole mennyt ihan yötöiksi. Valoina tutkimuksessa on käytetty taskulamppua, halogeenia, ”kiinan ihmettä” ja valomerenä Lupinen Bettyä. Lineaaristen tutkimusten perusteella ”smurffiheijastimen” heijastinominaisuudet ovat hyvät. Ehtona on vain taas se sama, valon kohtisuoraan heijastavalle pinnalle tuleva säde. ”Smurffiheijastin” ei heijasta yhtään, jos valo ja suunnistaja tulee hiukankin sivusta. Pitäisi tehdä pallot rastille, niin silloin voisi lähestyä rastia vaikka kuinka korkealta.
Ratamestari on tutkimuksia tehdessään myös oivaltanut, miten heijastimen ominaisuudet saadaan finaalissa tasapuolisesti esille. Monien kokeiden perusteella heijastimet on asennettu roikkumaan riittävän korkealle ja sillä tavalla, että suunnistaja näkee sen vasta tullessaan rastipisteeseen. Kannattaa siis etsiä rastipistettä, eikä sitä heijastinta.
Yökupin johtokunta käsittelee heijastinasiaa syksyn kokouksissaan ja ehkäpä ensi vuonna on käytössä vaikka jotain ihan muuta?