Matka lähti käyntiin kovin perinteisellä tavalla. Japsunovic herätettiin soitolla siihen aikaan kun olisi pitänyt jo olla autolla ja kuinkas ollakaan pakkaus oli vielä suorittamatta. Muuten matka Serbiaan sujui kohtalaisen mallikkaasti (vuokra-auton vaihtamista 20 m ajon jälkeen lukuunottamatta). Pohjois-Serbiassa olisi eräällä ahkeralla kupittelijalla ollut hämmästeltävää niin kyntöjäljissä kuin kyntökalustossa (2-siipisiä monenpaikoin). Yksi ja sama pelto jatkui rajan ylityksestä tunnin päähän Novi Sadiin ja saran pää oli jossain 5 km päässä.
Nopean majoittumisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen harjoitukseen, energiat vielä tapissaan Unkarissa nautitun erinomaisen gulassi + pääruoka -aterian jälkeen. Yhtä lukuunottamatta (henkilö mainittu jo tässä uutisessa) kaikki kirmasi metsän keskellä sijainneen kongressikeskuksen pihalta enemmän tai vähemmän innokkaana sumuiseen tammimetsään. Penkkaa & liaaneja riitti ja smurffiheijastimia ei tarvittu kun metsästä löytyi useampiakin ripeästi liikkuvia heijastinpareja.
Kovakuntoisimmat lähtivät illalla vielä tutustumaan Novi Sadin keskustaan. Matka tuli melko kalliiksi kun koko poppoo kulutti illan aikana (sis. kaksi taksimatkaa) koko dinaarikassan (10 e).
Nyt maittavan brandy-aamiaisen jälkeen on seuraavana vuorossa sprinttiä Petrovaradinin linnoituksessa. Oikeastaan lähtö 2 min päästä ja vielä pakkaamatta. Joten over and out.