“Olihan mäkeä”, “ihana C-rata”, “ei ollu oikeestaan kivaa”, “pohkeet tulessa”, “oli yllättävän haastavaa”. Siinä muutamia kommentteja eilisiltä maaliin saapuneilta valopäiltä. Ratamestarin ennakossa lupailtiin edellisvuotta parempaa tutustumista Renkomäen harjuun, eikä tuota väitettä kukaan myöskään kiistänyt. Myös alle 2.22h maratonennätyksen mies totesi rinteen olleen yllättävän tiukka.
A-, B-, ja C-ratojen ykkösrastien hajonta oli mielessä jo viime vuonna, mutta meni toteutukseen vasta tänä vuonna. Eihän tuollaista hajontaa nyt mihinkään arvoviestiin voisi laittaa, mutta Yökupin tyyppisessä rennossa tapahtumassa varmaankin ihan hyväksyttävä. Hajonta oli purrut jopa odotettua paremmin ja kuhinaa oli paikalla olleiden mukaan ollut kuin Jukolan viestissä parhaimmillaan. Osa oli löytänyt oman ykkösen helposti, mutta useampi oli käynyt kiertämässä kaikki hajonnat. Koodien kanssa kilpailijat olivat olleet kuitenkin tarkkana, eikä hylkäyksiä ykkösrasteilta tullut.
A-radalle oli tavoitteena saada yksi vähän pidempi “keskieurooppalainen” väli, jossa pidemmällä kierrolla olisi mahdollista välttää jyrkkää nousua. GPS-jälkien perusteella reitinvalinnoissa on ollut kolme päävaihtoehtoa; Vasemmalta kierto ulkoilureittiä hyödyntäen, melko suoraviivainen reitti ja kierto oikealta asuinalueen kautta. A-radan nopein Joni Hirvikallio meni myös pitkän välin suoraviivaisesti nopeimmin, mutta se ei välttämättä kerro oliko reitinvalinta paras, sillä Joni olisi varmaan mennyt nopeimmin millä tahansa valinnalla. Rastiväliaika olisi ollut todennäköisesti vielä parempi jos Joni olisi mennyt rastivälin lopun asuinalueen kautta, mutta mies halusi säästää nastarien nastoja. Yrjölän Aaro oli nopeimpana juniorina A-radan toiseksi nopein ja Lindbergin Aapo kolmas.
B-radalla haastavin rasti oli jälkipelien perusteella ollut 7. rasti. Kartalla kivi on aukolla, mutta aukon ja aukon takana olevan vihreän alueen raja on häilyvä, joten huolimattomasti kun ulkoilureitiltä roiskaisee kohti rastia, niin eipä se sieltä suoraan löytynytkään. Parviäly oli kuitenkin toiminut ja tappiominuutit saatiin minimoitua. B-radan nopein oli Rasmus Tuominen, jolle tuore sprintin suomenmestari Vesa Forsblom hävisi puoli minuuttia. Vesa oli sekoillut ykkösen hajonnoilla ja vielä kasirastillakin ottanut ylimääräiset kiemurat, joten hopeasija kirpaisi. Kiljusen Eikka nappasi hienosti kolmossijan.
C-radalla takavuosien “C-radan kuningas” Kari Käyhkö kävi osoittamassa kovaa syyskuntoa ennen SM-yötä ja nappasi voiton niukasti ennen Hirvosen Eerikkiä. Väliaikojen perusteella maalin löytymisessä oli ollut jonkinlaisia haasteita, sillä viimeisellä rastilla selvässä johdossa ollut Hannu Kokkonen putosi neljänneksi ja vasta kolmantena viimeisellä rastilla ollut Kari nousi maalissa voittoon.
D-radalla ei ollut hajontaa ja tuttuun tyyliin Noa Tarkiainen tiputti muut kyydistä heti ensimmäisellä rastivälillä. Noa oli rastit löytänyt hyvin, mutta nousu viimeiseltä rastilta maaliin oli Noalla ottanut koville. Hopealle suunnisti Tuukka Rantala ja pronssille Päivi Rajala.
Ensi viikolla sitten Heinolan Kuikkavuoren maastoon Silvosen Tompan laatimille radoille.
PS. Pahoittelut vielä niille, jotka olivat puhelimitse yrittäneet ratamestaria tavoitella. Ennakkojuttuun oli lipsahtanut vahingossa väärä puhelinnumero. Niin se vain menee, että 80-luvulla muisti ulkoa 10 kaverin lankapuhelinnumerot, mutta nyt ei muista edes omaansa.
Assu