Hirvosen harhamatkat palasi vuosien tauon jälkeen matkanjärjestelyhommiin Tuxi travelsin välivuoden johdosta. Matkakohteeksi valikoitui jo viime vuoden sympossiumissa Romania. Matka lähti hyvin käytiin, mutta ketään ei yllättänyt se, että Hirppascu oli myöhässä. Tästä seurasi dominoefekti siihen, että Jusebeliuscu ja Koikkascu ahmivat portilla burger-aterioita odottaen final callinga. Koneessa yökuppilaiset oli hajautettu ilmeisesti tarjoilun riittävyyden suhteen, mutta silti rivillä 13 loppuivat juomat.
Romaniassa oli lämpötila 20 astetta enemmän kuin 4 asteen harmaassa Helsingissä ja aurinko lämmitti kehoa ja mieltä. Lentokentällä päiväni Murmelina toistui useaan otteeseen ja Assuscu tarkisti 4. kertaa liukuportaissa omasta mielestään keltaisesta ja muiden mielestä vihreästä matkalaukustaan, oliko siinä oma nimi. Voimiscun ja Jusbeliuscun hakiessa autoa volttilähdön kautta alle vajaassa tunnissa, ehti muu poppooscu hakea virvokkeita lentokentän supermarketista automatkaa varten. Silva-oluita siemaillessa ja autoa odotellessa Tuxi Travelsin järjestelyitä tuli ikävä.
Ajomatkalla majoituspaikkaan oli sähköä ilmassa sekä öljynporausta maassa. Kiemuraista tietä voittajavalinnan kautta luottokuski-Voimiscun puikoissa saavuimme Lucian ja Victorian kartanolle. Taivas yksin tietää, miten Hirvosen harhamatkat oli saanut tämän pariskunnan majoittamaan meidät kartanoonsa, järjestämään meille harjoitukset ja valmistamaan meille ruoat for free romanian vieraanvaraisuudella.
Seitsemän makuuhuoneen kartanosta majoituimme omiin huoneisiimme Jusbeliuscun halutessa välttämättä nukkua Krissescun kanssa samassa parivuoteessa. Lucian tarjosi vaihtoehdoksi syödä ensin ja lähteä sitten treeniin tai toisin päin ja me valitsimme ensin treenin. Aikaa jäi 10 minuuttia ja haastetta oli saada Jusbeliscusta urheilijan näköinen, vaikka olisi ollut selvinpäin.
Lähtöpaikalla oli paimenia yöllä vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä paimenia seisoi edessämme ja he ilmoittivat meille surusanoman. He olivat tuomassa lampaita alas vuorilta ja 25 rastin ratamme typistyi samoin tein 16:een tai meillä olisi 12 lampaita paimentavaa koiraa kimpussa.
Hieman jännittynein mielin starttasimme maastoon ja juuri ketään ei huvittanut suunnistaa yksin. Maastossa riitti rinnettä, eikä ketään haitannut matkan lyhentyminen 3,8 km:iin. Hirppasculla ja Alesculla oli eniten vaikeuksia 1:7500 mittakaavan ja paikallisen maaston kanssa.
Suihkun jälkeen keräännyimme Victorian lihapatojen ääreen ja keskustelimme umpiromanialaisen Victorian kanssa sujuvasti isäntäväen miesten ollessa hakemassa rasteja pikku tuikkujen kanssa. Victoria oli valmistanut meille kalkkunaa, kanaa, perunoita ja salaattia. Ruokailu aloitettiin isäntäväen valmistamalla kotipolttoisella tuicalla. Krissescu ihastui tuicaan siinä määrin, että pullo oli välillä ikkunalaudalla, mutta illaan lopuksi huomasimme Alescun vaivihkaa nauttineen pullon antimista Krissescun edestä.
Illallisen aikana miesväki Lucian ja hänen poikansa palasivat rastinhakureissulta ja liittyivät seuraamme. Nautimme romanialaisesta vieraanvaraisuudesta yltäkylläisesti. Paikallinen viini virtasi ja lasit täyttyivät nopeammin kuin ehdimme kieltäytyä. Lucian kertoi, kuinka hänen mielestään suunnistajat ovat spesiaali-ihmisiä ympäri maailmaa ja heille oli ilo ja kunnia tarjota meille majapaikka ja muut antimet. Tuliaiseksi tuomamme Fazerin sinivalkoiset ja geishat katosivat rasioista toisin kuin salmiakki. Maukkaan illallisen jälkeen nousimme kerroksiin keräämään voimia huomisia seikkailuja varten.