Isänpäivän aamu valkeni kauniiseen auringonpaisteeseen. Matkan seitsemälle isälle aamu oli pienoinen pettymys kun puheenjohtaja ei ollutkan loihtinut maittavaa isänpäiväaamiaista vaan aikataulullisista syistä aamupalaksi vedettiin sitä mitä keittiöstä sattui vielä löytymään. Skonssien, suklaahippupullien ja ensimmäisestä majoituksesta mukaan saatujen hedelmien voimin otettiin suunta vielä viimeiseen treeniin. Muutaman kilometrin päässä majoituksesta oli Ross Island niminen kartta, johon Yö-MM:ien ratamestari Josh antoi mystisen ohjeistuksen katsoa Irlannin hydrologisenlaitoksen nettisivuilta, pääseekö maastoon edes suunnistamaan (ilman venettä). Lähipäivien sateet olivat tehneet tehtävänsä ja nettisivujen läheltäpitilukemat realisoituivat ykkösvälillä kun K:lta ykköselle vienyt polku oli täysin veden peitossa. Onneksi neloselle pääsi melkein kuivin jaloin ja matkaa jatkettiin siitä eteenpäin. Maasto oli yhdistelmä etelä/keski-Eurooppalaista piikkipuska/liaania ja kaunista lehtimetsää järvimaisemassa. Matkan varrelle osui niin kauriita kuin niskat nyrjäyttäviä massiivisia puita. Faijat katsoi kellosta, ja oli aika suunnata viimeiselle rastille, joka irlantilaiseen tapaan sijaitsi linnassa.
Suihkun ja pakkailun lomassa tuli havaittua, että majoituksesta olisi sittenkin löytynyt pesukone ja kuivausrumpu, joka olisi saattanut keventää majoituksessa heti ensi metreiltä leijunutta “suunnistuksellista” tuoksua. Sitä oli kuitenkin turha murehtia kun Transitin nokka osoitti jo takaisin Dublinin suuntaan ja takapenkillä edellisen artikkelin kirjoittajilla O’Koikalla ja O’Hirpalla alkoi olla hermot tapissa DJ O’Krisuun, DJ O’Tuxiin ja kaiuttimista pauhanneeseen Mervi Ala-Tuheron tuotantoon. Tunnin ajon jälkeen pysähdyttiin taas keittolounaalle pikkukylään ja korvat sai pientä helpotusta kun Mervin tuotanto tuli enää ajoittain a capellana Abbeyfealen kaduilla.
Matka jatkui taas noin tunnin ja seuraavalla stopilla päätettiin vetää isänpäiväkahvit leipomossa. Pöytään kannettiin kaikenlaista paakkelsia ja niistä etenkin rice krispie square oli viedä kielen mennessään.
Taas tunnin stintin jälkeen vedettiin viimeinen stoppi Tescossa, jossa päätettiin ensimmäistä kertaa testata paikallista pullonpalautusjärjestelmää ja liian myöhään huomattiin, että matkan aikana on menetetty omaisuus. Reissun kolmannella Tesco-stopilla yritettiin myös päästä kaupan kanta-asiakasjärjestelmään sisään, kun hinnat oli paikoin 50% vähemmän, mutta ilmeisesti korttia varten olisi tarvinnut asua Irlannissa.
Dublinissa auto kurvasi pikanäköalakierroksen Dublinin keskustaa hipoen ja kuusi Dublin-ensikertalaista sai hämmästellä mm. Guinnesin melko laajaa panimokorttelia. Hotellille saapuessa hämmästelyn määrä vain kasvoi kun useampi O’Hirvosten Harhamatkoilla mukana ollut laski hotellin sisäänkäynnin päältä neljä tähteä. O’Koikan hämmästely jatkui aina suihkuun asti kun suihkusaippua oli jotain sellaista merkittävää merkkiä, jota yksin lentokoneessa istuva kirjoittaja ei muista.
Illan jäljellä oleva agenda oli ruokailu ja Yöhyrrä. O’Jusbet johdatti joukot Bill Clintonin kantapubiin, jossa päästiin maistamaan varmasti tuoretta Guinnesia ja kotiruokaa. Matkalla takaisin hotellille, tunnelma alkoi tiivistyä, kun yksi toisensa jälkeen vetäytyi omiin oloihin keskittymään matkan toiseen MM-tapahtumaan.
Hotellilla kisa-alustaksi päätettiin valita helpohko lasipöytä, jonka koko oli vieläpä keskisuuri, joten suurta vaaraa tippumiselle ei olisi. Illan voittajan suoritus aiheutti kuitenkin sydämentykytyksiä, kun osa hyrrästä kävi jo reunan ulkopuolella, mutta kaartoi kuitenkin takaisin keskustaan. O’Tuxin suoritus 33,0 s oli kova, mutta jäi vielä yli sekunnin Voimislenkon 8v vanhasta maailmanennätyksestä. Tuxin Omena-kaveri kehui silti suoritusta “Voitto on aina voitto, vaikka seura ei aina olisikaan priimaa”. Myös yleisesti tulostaso oli kova kun jopa neljä hyrrääjää ylitti maagisen 30 s rajan. Vähemmän yllättäen puheenjohtaja veti klassisen “kova testihyrräys, ei niin kova kisahyrräys”-manööverin ja jäi historian ensimmäistä kertaa tulokseen 0,0 s.
Seuraavana aamuna aikaisesta kentällelähdöstä huolimatta, aamulenkkijengi teki paluun ja kävi toteamassa kaikkien Dublinilaisten puistojen olevan lukittuna aamuhämärällä. Nopea pistäytyminen huoneessa ja kohti lentokenttää. Turvatarkastuksessa näimme miten tunti- ja urakkapalkkalaisten teho erosi, ensin testatessa ensimmäisen jonoa ja sen jälkeen siirtymällä jälkimmäiseen. Tarkastuksen jälkeen aamiainen vedettiin loungessa, johon ei meinattu mahtua kaikki sisään vaikka yli puolet istuimista oli tyhjänä.