Korttelikuppikausi avattiin Kivimaalla 64 suunnistajan voimin suhteellisen kylmässä mutta selkeässä noin 10 asteen pakkassäässä. Onneksi tapahtuma ei ollut tänään, sillä osanottajamäärä olisi varmasti ollut aika paljon vähäisempi. Viime vuonna teimme myös Astan kanssa radan suunnilleen samoihin aikoihin ja silloin juostiin plussakelissä kaatosateen uhan alla jäisellä pohjalla, joten ilmeisesti aiemmin ennustetun ilmaston lämpenemisen sijaan jääkausi on hiljalleen lähestymässä myös korttelikuppia. Toisaalta ratamestareiden lapsuuden ja nuoruuden talvet olivat aina tällaisia ja silloin tiedettiin, että talveen kuuluvat lumi ja pakkanen. Toisaalta siihen aikaan ei ennustettukaan koko talven säätä elokuun lopussa iltapäivälehdissä ja luotettu siihen, että ennuste pitää.
Radat tuntuivat pitäneen suunnistajat mukavan lämpöisinä eikä kukaan maalissa valitellut pahemmin kylmää. Ilmeisesti muutamalla suunnistajalla alkuviikon kovat treenit tuntuivat vielä jaloissa eikä Kivimaan ja Kiveriön mäkiin löytynyt ihan tuoreita jalkoja, kun taas alkulämmittelyn eri tavoin ottaneet juoksijat viihtyivät mäissä kuin kotonaan. Nousut ja niiden kautta tai niitä välttäen tehdyt reitinvalinnat herättivätkin maalissa eniten keskustelua, mutta ilmeisesti suorat valinnat metsäreittien kautta toimivat vähälumisilla radoilla parhaiten. Myöhemmin lähteneet hyötyivät varmasti myös aikaisten lähtijöiden tekemistä väylistä niillä alueilla, missä ei ollut valmimiksi kovaa polkua tarjolla. Tuttuun tapaan pummeiltakaan ei kuulemma vältytty, joillan oli kohtaamisia lammasaitojen kanssa ja jotkut laskettelivat kuulemma persmäkeäkin kun siihen oli tilaisuus eli iltaan mahtui kaikenlaista iloista talvista puuhastelua.
Kylmä sää ei tuntunut hidastavan ainakaan kaikkien menoa ja kärkipään vauhti oli kaikilla radoilla kovaa. A-radalla nuoret miehet olivat vireessä ja ylivoimaiseen voittoon juoksi Antton yli 4 minuuttia ennen toiseksi sijoittunutta Rasmusta nopeammin. Kolmanneksi ehti Riku reilu minuutti Rasmuksen jälkeen, mutta kokeneemmasta kaartista neljänneksi kirmannut Ari jäi Rikusta vain puolisen minuuttia näyttäen, että eivät nämä kisat välttämättä pelkkää nuorison juhlaa tule olemaan.
B-radalla Elina piti parasta vauhtia reilulla lähes 3 minutin erolla ennen toiseksi tullutta Onnia. Voimis panosti alkulämmittelyyn fillarilla ja tuloksena hienosti kolmas sija vain 13 sekuntia Onnin jälkeen. Tässä yhteydessä täytyy mainita vielä erikseen Noa, joka oli aluksi menossa C-radalle, mutta päätti viime hetkillä vaihtaa radan B:lle. Se kannatti, sillä tuloksena hienosti neljäs sija hyvällä ajalla – tästä nuoresta miehestä kuullaan vielä!
C-radalla kärkikolmikko erottui selvästi. Ykkössijan nappasi Sanna selvällä neljän minuutin erolla ennen toiseksi sijoittunutta Päiviä. Kolmanneksi ehti Suvi-Päivikki ennen Seijaan ja Seppoa, joiden sijaoitukset taisivat ratketa vasta loppukirissä.
Kävimme Astan kanssa keräämässä rastit pois vielä kisan jälkeen ja yksi parhaista ratamestarille kuuluvista iloista näin talvella on suunnistajien reittien tutkiminen lumisessa maastossa. Ratoja pöydän ääressä suunnitellessa usein miettii mahdollisia erilaisia reitinvalintoja mutta niinhän se taitaa olla, että suunnistaja menee vuodenajasta riippumatta suoraan. Tästä esimerkkinä A- ja B-radan jyrkännerasti 214, jolle reitinvalintana oli kierto kadun kautta tai pari reittiä polkuja pitkin metsän läpi. Tulosuunnassa vasemman kautta (kuvassa oikealta) tulee parikin selvää polkua hieman rinteen ohi suoraan puussa olleelle rastille, mutta eihän suunnistajalla ole aikaa kierrellä ja lopputulos näyttää tältä:
Lopuksi vielä radoista sen verran, että B-rata oli tällä kertaa aavistuksen ylipitkä pelkästään viivoja pitkin mitattuna. Alun perin oli tarkoitus tehdä siitä lyhyempi ja viedä reittejä enemmän metsään, mutta lopuksi päätimme mahdollistaa kulun myös katuja pitkin rasteille ja sen takia B-radan matka piteni hieman. Heijastinten näkyvyys herättää myös usein keskustelua ja eilen esim. A-radan 2-rastin (202) heijastin ei kuulemma näkynyt selvästi. Näin ratamestarin näkökulmasta leimasimet ja heijastimet täytyy usein yrittää kaupunkialueella sijoittaa niin, että ne eivät näkyisi muille liikkujille ja siksi ne eivät välttämättä näy kovin kauas. Lisäksi katuvalojen lähellä tai muuten valoisammilla alueilla sijaitsevat heijastimet näkyvät myös usein huonosti ja toisaalta kun niitä käy viemässä päivällä, ei ole oikein mahdollisuutta testata, miten heijastimet toimivat. Talvella voisi ehkä miettiä, kannattaisiko rasteille laittaa heijastinten lisäksi myös pieni rastilippu mutta jääköön tämä kupin päättäjien pohdittavaksi.
Kiitokset vielä kaikille osallistujille, että uhmasitte pakkasta ja teitte hienon avaustapahtuman. Ensi viikolla kuppi siirtyy Hollolaan, jossa kisakeskuksena toimii Tiilikankaan koulu ja toivottavasti sinne saadaan vähintään yhtä hyvä osanotto!