Sääennuste näytti jo edellisen viikon puolella pienimuotoista monsuunia juuri Kärmesuon osakisan kynnykselle, ja hämmästyttävän hyvin se myös piti tällä kertaa paikkansa. Viikonvaihteessa yökupin tarvikkeita hakiessamme jätimme katoksen vielä optimistisesti Kärpäsenmäen kupeeseen säilöön, mutta kun sääennuste itsepintaisesti piti linjansa niin olihan sekin tiistaina vielä haettava. Loppujen lopuksi sade tuli odotettua myöhemmin ja alkuun varsin maltillisena, joten saimme tehtyä valmistelut mukavasti ja suurin osa taisi päästä edelleen melko kuivana maastoonkin.
Nuotiopiirin ja katoksen muodostamasta lähtöpaikasta ampaisi koko ajan kosteammaksi muuttuneeseen pimeyteen reilu 60 yökettua. Useampi kertoi löytäneensä alkupäästä kiviä, useitakin kuulemma ja monen kokoisia, ja tämän myös me ratamestarit olimme huomanneet. Suurin osa selvisi haastavista ensimmäisistä rastipisteistä hyvin, jos oli malttia niin luultavasti se tarkoitti myös valttia. A radalla ykkösrasti oli vähän pidemmällä ja matkalla olleet muiden ratojen rastit ja etenkin niiden etsijät saattoivat hieman sekoittaa, ja paras reitti olisikin ehkä ollut mennä sähkölinjan kautta…
Kivisen radanvarren jälkeen A ja B radat suuntasivat varsinaisen Kärmesuon suuntaan ja sen takamaastoihin, osa suon läpi oikaisten ja osa latupohjaa kiertäen. Ei varmaan ihan yksiselitteistä kumpi toimi paremmin, suunnistajan ominaisuuksista varmasti myös paljon kiinni. Suolla kasvaa melko korkeaa suopursua ja muuta varpua, ja se hieman saattoi hidastaa oikaisijoita. Myös C ratalaiset piipahtivat Kärmesuon reunamilla, kunnes palasivat taas ”kuivalle” kankaalle ja kivien pariin, josta puolestaan D ratalaiset eivät käytännössä poistuneetkaan – ainakaan oletettavasti. Maaliin tuli märkää mutta pääosin tyytyväisen oloista porukkaa, ja useampi kiitteli mukavaa maastoa ja taisi joku mainita ratojenkin puolesta viihtyneen. Kukaan ei pahemmin ollut pahoillaan siitä että rasteilla oli heijastimet, etenkin keliolosuhteeseen nähden se lienee ollut ihan sopiva ratkaisu. Heijastimen sijoittaminen lähelle rastilippua teki toisaalta sen, että se ei useinkaan loistanut turha kauas.
Karttaa oli päivitetty tähän tapahtumaan aika reilusti, ja se tuntui vastaavan tarpeeseen. Esimerkiksi junaradan kupeessa oleva polku piirrettiin karttaan vasta nyt kisan alla, siitä on hiljattain muodostunut maastopyöräilijöille suosittu reitti. Sitä useampi suunnistaja tuntuikin hyödyntäneen siirtymiseen mutta myös suunnistuksen apuna, jos oman sijainnin suhteen oli keskellä kivimerta tullut epäilyksiä ellei jopa vääriä tulkintoja.
Tuloslistaa kun katselee, niin aika totuttuja nimiä löytyy kärkisijoilta. Erityisen hienoja oli nuorisokaartilaisten suoritukset B-radalla, ja edelleen maalissa saimme kuulla harvinaisen kypsää analyysiä Aarolta suorituksensa käänteistä. Kostean koleat kelitkään eivät junnuja haitanneet, ja lienee selvää että tästä porukasta kuullaan vielä muuallakin! Tarkkuutta vaativalla C-radalla Maria oli tällä kertaa ihan omilla minuuteillaan, vaikka oli kuulemma ehtinyt Kärmesuon kupeessa hieman koukkaamaankin – hieno suoritus! Tulossivulla kaikki tulokset tarkemmin katsottavissa. Kaiken kaikkiaan hyviä suorituksia ja ratamestaritkin pääsivät ihan asialliseen aikaan purkamaan leiriä ja kotiin kuivattelemaan. Nuotioitakaan ei tarvinnut jäädä vahtimaan leviämisen pelossa…
Jos kuitenkin jäi neulasten ja kivenmurujen sijaan muutakin hampaankoloon, niin loppuviikon aikana pääsee tosiaan vielä samoilla radoilla omatoimisuunnistamaan. Rastilippu ja rastikoodi pisteillä. Toisen radan kartan voi halutessaan lunastaa Joonakselta sähköpostiin ja tulosteena Villähteeltä noutaen tai muuten sopien.
T: Joonas ja Heikki