Kaikki alkoi joskus viistoista vee sitten, kun allekirjoittanut teki viikoittaisen yöreenin iltasella ennen talon saunavuoroa. Ensin jollekin kartalle suunnittelin radan, ajoin paikalle ja kiersin radan. Toisinaan kävin kaikilla rasteilla, toisella kerralla ainakin kuvittelin löytäneeni kaikki. Siinä tuli funtsittua, että olisihan tämä mukavampaa, jos joku toinen suunnittelisi harjoitukset, saati pimeässä metsässä olisi liput paikoillaan. Eikä tarvitsisi yksin pimeässä metsässä juosta.
Funtsiminen jäi ajatuksen asteelle omaa saamattomuutta, kunnes tuli ehdotettua ideaa Tuxille. Siinä ideoitiin ja haudottiin ajatusta ja lopputulemana oli kuuden osakilpailun Yökuppi vuonna 2002.
Ratamestarit saatiin kasaan samaan malliin kuin tänäkin päivänä eli kyselemällä sieltä sun täältä. Yökuppia markkinoitiin ilmoitustauluilla ja tuulilasimainoksilla sekä kuulutuksilla AM-kisoissa. Idean syttymisestä ei ollut oikein takeita, mutta onneksi Teitä yön sankareita on riittänyt ja lisää on tulossa.
Tommolan Mikko ja Päivi toimivat ensimmäisen Yökupin ratamestareina Tiirismaan takarinteillä. Emitit ja rastiliput aiheuttivat pientä purtavaa varsinkin B-radan suunnistajille. Ensimmäisessä osakilpailussa rasteilla kun ei ollut heijastimia. Tämä puute korjattiin heti seuraavassa osakilpailussa ja nykyäänhän heijastimet lukee jo ohjeissakin. Heijastimien oman tarinan voit lukea 29.10.2011 päivätystä uutisesta Smurffiheijastimet.
Alussa sarjoja oli kaksi, pääsarja ja muiden sarja. Muita olivat naiset, ikämiehet ja nuoret. Toisaalta sama jakohan on oikeasti nykyäänkin vielä ”voimassa”. Tosin nykyään myös lapset pääsevät Yökuppiin.
Pistelasku lainattiin Kalevan Kierrokselta. Sitä tosin muutettiin aikojen kuluessa sen verran, että kaikki hyväksytyn suorituksen saaneet pääsevät pisteille.
Ja tästä eteenpäinhän kaikki onkin legendaa…