Aamulla valpas trio heräsi upeaan aamuun. Aamupalaksi nakkeja, munakokkelia ja munkkia, NAM!
Lämpötila oli heti yli kymmenessä ja lähdimme innolla treeniin majapaikasta käsin. Maasto osoittautui jälleen hyväkulkuiseksi, mutta vihreät olivat paljon hitaampia kuin Turnovin seutuvilla. Korkeuseroa radalla oli mukavasti ja itse rastipisteet haastavia ilman lippuja. Radan loppupuolella porukka oli melkein kasassa ja “ex tempore” -leirikisa numero kaksi julistettiin. Muutama rastiväli mentiin urku auki. Japen suora valinta osoittautui tiekiertoa hitaammaksi, mutta tieltäkin pitää osata poistua oikeasta kohdasta. Viimeisellä rastilla Jape joutui Voimiksen kiinniajamaksi. Itse maalileimaus kuitenkin meni hiukan yli uusien kaistelehakkuiden vuoksi ja Jape kuittasi toisen osakisan voiton. Kämpille tullessa laskimme pisteet yhteen ja yökisan painotus oli sen verran vahvempi, että Voimis oli kingi ennen Tuxia ja Japea. Näin todellinen kokemus näytti miten suunnistetaan! Pistelaskujärjestelmää ei julkaista, koska tulokset taitaisivat muuttua.
Pakkaukset ja Skoda kohden Prahaa. Oli vuorossa keskustan pakollinen turistikierros Kaarlen siltoineen ja avaruuskelloineen.
Oli aika palauttaa auto vuokraamoon ja Petr tuli meitä vastaan. Kaikkien yllätykseksi mies ilmoitti, että hän oli tilannut meille päivällisen vaimoltaan ja eikun syömään. Vieraanvaraisuus oli kohdillaan ja isolla kiitoksella saimme kupumme täyteen apetta.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin reissu. Päällimmäisenä mieliimme jäivät hienot suunnistusmaastot, monen kirjavat bussipysäkkikatokset sekä slaavilaisen kauniin kansan ystävällisyys.