Kaikki tämä alkoi joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla, kun allekirjoittanut teki viikoittaisen yöreenin iltasella ennen talon saunavuoroa. Ensin jollekin kartalle suunnittelin radan, suunnistin paikalle ja kiersin radan. Toisinaan kävin kaikilla rasteilla, joillakin kerroilla ainakin kuvittelin löytäneeni kaikki. Siinä tuli funtsittua, että olisihan tämä mukavampaa, jos joku toinen suunnittelisi harjoitukset, saatika pimeässä metsässä olisi liput paikoillaan. Eikä tarvitsisi yksin pimeässä metsässä juosta.
Funtsiminen jäi ajatuksen asteelle omaa saamattomuutta, kunnes tuli ehdotettua ideaa Tuxille. Siinä ideoitiin ja haudottiin ajatusta ja lopputulemana oli kuuden osakilpailun Yökuppi vuonna 2002.
Ratamestarit saatiin kasaan samaan malliin kuin tänäkin päivänä, eli kyselemällä Teiltä. Yökuppia markkinoitiin ilmoitustauluilla ja tuulilasimainoksilla sekä kuulutuksilla AM-kisoissa. Idean syttymisestä ei ollut oikein takeita, mutta onneksi Teitä yön sankareita on riittänyt.
Tommolan Mikko ja Päivi toimivat ensimmäisen Yökupin ratamestareina Tiirismaan takarinteillä. Emitit ja rastiliput aiheuttivat pientä purtavaa varsinkin B-radan suunnistajille. Ensimmäisessä osakilpailussa rasteilla kun ei ollut heijastimia. Tämä “puute” korjattiin heti seuraavassa osakilpailussa. Heijastimista on oma tarina 29.10.2011 päivätystä uutisesta ”Smurffiheijastimet”.
Alussa sarjoja oli kaksi, “pääsarja ja muut”. Muita olivat naiset, ikämiehet ja nuoret. Toisaalta sama jakohan on oikeasti nykyäänkin vielä ”voimassa”.
Pistelasku lainattiin Kalevan Kierrokselta. Sitä tosin muutettiin aikojen kuluessa sen verran, että kaikki hyväksytyn suorituksen saaneet pääsevät pisteille.
Ja tästä eteenpäinhän kaikki olikin legendaa…
ps. Ylläoleva kuva on Yökupin arkiston vanhin kuva 🙂