Taas on se aika vuodesta, kun Yökupin on aika lähteä jonnekin päin maailmaa yösuunnistamaan. Nyt on vuorossa Valko-Venäjä ja Minskin lähialueet.
Jape ei perinteitä vaalien lähtenyt reissuun, joten alkumetreillä ei mitään uutta. Loungessa pidimme reissun avauspuheet ja puheissa nousi esille viikonlopun suunnitelmat ja ennen kaikkea hyrrän saaminen kisakuntoon.
Lentokone ei ollut suuren suuri ja henkilökunnan palvelualttius oli hiukan murjottava. Lento oli kuitenkin todella lyhyt ja virittäytyminen uuteen maahan onnistui loistavasti. Maahan saapuessamme koimme kuitenkin pienen yllätyksen, kun matkavakuutuksen olemassaolo piti osoittaa nurkuen passia kysyville virkailijoille. Siitäkin selvittiin neljän euron vakuutuksella. Hirvisen veljekset saivat näin nelinkertaisen vakuutusturvan reissulle.
Tinderistä löydetty ihana yhteyshenkilö Hanna tuli hakemaan meidät lentoasemalta ja samantien lähdimme kohti ensimmäistä yöharjoitusta. Yösuunnistusmaasto oli tasainen pohjalaisia suosiva maasto. Välttämättä pohjalaiset eivät siellä kuitenkaan pärjänneet.
Hanna osoittautui kovaksi ratinkääntäjäksi ja homma toimi huipusti. Vaikka homma toimi, niin Voimis olisi omien sanojen ja katseiden mukaan voinut istua, vaikka kuskin sylissä ihan vain seuran vuoksi.
Autoilu kisapaikalle ja majapaikkaan osoittautui ideariihenä todella merkittäväksi myös Suomen kansantaloudelle tulevaisuudelle. Yökuppi päätti esittää Valtioneuvostolle ulkomaalaismaksun käyttöönottoa Suomessa turismiveron muodossa. Tällä kikyn ja kakut voidaan unohtaa, koska ulkomaalaiset tulevat pelastamaan Suomen taloutta.
Paikallisen valuutan kurssi osoittautui haastavaksi. Varsinkin Jusbelius osoitti monipuolisuutta kurssien laskennassa. Kurssin osalta porukalla on ehkä oikeaa tietoa, mutta ihan sama mikä se on, koska kaikilla on rahaa. Koikka rakastui myös Minskiin, koska kaupoista ensinnäkin löytyy siideriä ja toiseksi pienin pullo oli kooltaan reilu.