Yökupin syyskauden lähestyessä loppua, alkavat vesisateetkin siirtyä muille maille vierahille. Päivä näytti synkältä, mutta Asikkalassa aurinko olisi varmaan paistanut, ellei se oli ehtinyt laskeutua ennen lähtöä.
Aika vähän oli maasto ja kartta muuttunut siitä, kun Venlat kirmaisivat Kopsuon metsissä Päijännettä tarkkaillen. Jukolan harjoituskartta oli muuten kääntöpuolella. Venlojen Päijänteen tarkkailusta en tiedä, mutta eilisessä osakisassa joku melkein Päijänteellä kävi. Onneksi pikitie tuli vastaan ennen sitä.
Ratamestari oli alkuun laittanut Mikkelin jukolamaisen ykkösvälin, jolla juoksijat erottuivat suunnistajista. Itse rasteilla suunnistajat taas vastaavasti erottuivat juoksijoista. Keskusrastin helppoutta korvasi sen sijainti, lähes mäen päällä. Tuo mäki kasvoi joka perhoslenkillä muutaman käyrän, onneksi perhosetkin loppuivat aikanaan. Loppulenkillä juostiin Venlojen jälkiä, jopa samoja rasteja käyden. Venlat olivat ehtineet reilussa kymmnessä vuodessa metsästä pois.
Nuoruus oli valttia joka radalla. Juniorit Tatu, Jere ja Tomi näyttivät vanhemmille, miten lippu löytyy pimeässä. Ensi viikolla Tuulokseen.