Korttelikupin avaus kokosi ilahduttavat 55 suunnistajaa Iskun parkkipaikan kautta yhteislähtöön Kampusraitille kaatosateen uhasta huolimatta ja täytyy sanoa, että syystauon jälkeen oli ilo kuunnella lähdön iloista puheensorinaa ja katsella otsalamppujen valomerta H-hetkellä. Klo 18:20 alkavaksi suunniteltu lähtö tosin viivästyi minuutin, koska toinen ratamestareista unohti C-radan kartat auton takakonttiin, joten tuloksissa kaikilla juoksijoilla on tasapuolisesti minuutin lisä loppuajassa. Alun hajontojen jälkeen radat suuntautuivat hieman eri suuntiin, mutta kommenttien ja loppuaikojen perusteella vaikutti siltä, että matkalla oli hajonnoista huolimatta löytynyt omaan vauhtiin sopivia kavereita tai ryhmiä. Ratamestareille tuli palautetta “Taimen tyyliin” kiinnitetyistä roikkuvista leimasimista ja mýönnetään, että olisihan ne voinut kiinnittää molemmilta puolilta, mutta jostain syystä kiire pääsi yllättämään ja homma jäi vähän puolitiehen, vaikka Astan kanssa Taimen jäseniä ollaankin 🙂 Positiiivista tietty on, että ilmeisesti leimasimet olivat kuitenkin oikeissa paikoissa. Lisäksi pitkillä radoilla jäisessä alamäessä lyhtypylvään takana ollut rasti herätti hieman tunteita, mutta onneksi kaikki selvisivät siitäkin ehjinä eteenpäin. Puolustukseksi on sanottava, että vielä alkuviikosta tilanne kyseisen tolpan kohdalla näytti ihan erilaiselta ja kun se oli ehditty laittaa karttaan, paikkaa ei oikein voinut muuttaa. Näin jälkeenpäin ajatellen rasti olisi kannattanut laittaa läheiseen penkkiin, koska siitä se olisi näkynyt yhtä hyvin mutta tehty mikä tehty.
Veikkaan, että kukaan suunnistajista ei tajunnut liukastelleensa jalopuumetsässä. Tai Voimis oli varmaan ainoa, joka tiesi, koska hänen kanssaan asia tuli puheeksi ennen tapahtumaa. Tarkemmin kuvattuna kysessä on luonnonsuojelualueeksi luokiteltu Niemenkallion jalopuumetsä, jossa jäisen ja pimeän polun varrella sijaitseviin penkkeihin oli sijoitettu hajontarastit. Osa taisi varmuuden vuoksi käydäkin tsekkaamassa molemmat penkit ja mikäs sen mukavampaa kuin luistella ylemmältä penkiltä ensin takaisin alemmalle penkille ja sen jälkeen kiivetä koko jyrkkä mäki uudestaan ylös. Muuten radat kulkivat pääosin tasaisessa maastossa kaduilla ja puistoalueilla, joilla pahimmat jäät olivat pääosin sulaneet pois. Radan loppupäässä jotkut olivat oikaisseet toiseksi viimeiselle rastille metsän kautta aidan viertä pitkin ja täytyy myöntää, että kyseinen reittivalinta ei käynyt ollenkaan ratamestareiden mielessä mutta toki se oli sallittu reitti ja jos tykkää lumesta ja risuista, siinä oli kumpiakin koko rahan edestä.
Viielä sää osoittei jälleen sen, että osa emiteistä hyytyi ja leimoja jäi puuttumaan, mutta kaikille saatiin lopulta hyväksytty tulos ja pistetili avattua. A-radalla nopeinta vauhtia piti tuttuun tapaan Ari, toisena maaliin saapui Mikko ja kolmantena Esko niukasti ennen Jania. B-radalla mentiin vahvasti nuorten tahtiin Elmon voittaessa ja Rikun ollessa kolmas, mutta Vesa kiilasi kuitenkin komeasti toiseksi, vaikka ilmeisesti viimeisellä hajonnalla tuli pari lisämetriä ennen oikean rastin leimaamista. C-radalla Koikka taisteli voiton ennen toiseksi tullutta Anttia, jolle kolmanneksi tullut Juha hävisi ainoastaan 3 sekuntia.
Ratamestareiden ja suunnistajien puolesta suurkiitos tapahtuman mahdollistaneille toimijoille ja tietenkin kaikille osallistujille, mukavaa että olitte mukana! Ensi viikolla kuppi jatkuu Salpakankaalla ja toivotaan sinne vielä suurempaa osanottajajoukkoa!
Alla vielä tunnelmia Tiedepuiston ympäristön ensimmäisiltä hajontarasteilta – suurkiitos kuvaajalle videon jakamisesta 🙂