Aamulla sprinttasimme Sarajevon keskustassa viime vuoden SEEOC:n radoilla. Palautimme käyttämättömät rastiliput Selverille, joka kyseli, kohtasimmeko mitään erikoista yö-MM-radalla. Hän ei ollut viitsinyt kertoa tavanneensa siellä viime vuonna karhun.
Aamupalan ja pakkausten jälkeen alkoi ajomatka hillittömine kurveineen kohti Mostarin kaupunkia. Lämpötilan noustessa +24:een yritimme ostaa jäätelöä, mutta ravintoloitsijan mukaan oli liian kylmä sen myymiselle.
Olimme saaneet tulevan asuntomme vuokraajalta ajo-ohjeet, joita Hirppic ei kuitenkaan halunnut Jusbicin yrityksestä huolimatta ottaa vastaaan, joten Tuxic joutui ajelemaan pikku kujilla kuin kurvaileva Alli.
Perillä Mostarissa oli tarpeeksi lämmintä, +31 astetta, joten saimme nauttia vegaanisista jäätelöpalloista Assicin halutessa jälleen basaarikaduille. Koska yökuppilaiset elävät hetkessä, liityimme juhlivaan väkijoukkoon ja edustimme lippu- ja kansallispukumeressä Yökupin banderollin ja omien edustusasujemme kanssa.
Asuntomme parvekkeella nautimme olohuoneesta kantamallamme sohvalla auringonpaisteesta ja vieressä olevasta teatterista kantautuvasta pianomusiikista. Lastennäytelmän erään kappaleen myötä keksimme, miksi Suomen naisten viestijoukkue jäi pronssille 1984. Marja-Liisa oli tavannut ankkuriosuudella susi-Vuckon ja taistellessaan sen kanssa, katkaisi sauvansa ja yhdellä sauvalla maaliin hiihtäminen oli hitaampaa.
Tästä oli hyvä siirtyä asiakkaiksi Tripadvisorista löytyneeseen hyvät arvosanat saaneeseen ravintolaan, jonne olimme tehneet pöytävarauksen ollen pitkään ainoat asiakkaat. Illan aikana selvisi, että jos Kärpäsen mäkeen tulee minareettii, Voimic ja Hirppic tekevät valituksen kaupunginvirastoon. Pientä ristiriitaa aiheutti kuitenkin se, että Voimic on ollut töissä toiselta nimeltä Imaami-Heikki, joten jatkossa Suomen minareeteista kuulunee Voimicin äänellä muistutukset ilmoittautua Yökuppiin ja jos ilmoittautumisessa ja tuloksissa on ongelmia. 
Hyvän ja edukkaan illallisen päätteeksi Hirppictä alkoi (muka) väsyttää ja hän otti torkut Mostarin keskusaukiolla. Todellisuudessa hän vain keskittyi illan kruunaavaan yöhyrrän MM-kisaan.
Ja keskittyminen kannatti. Yöhyrrää pyöritettiin SM-yön kisastudion valossa.
Yöhyrrä MM 2024 tulokset
Hirppic 30:66
Jusbic 28:04
Tuxic 25:90
Kristic 25:86
Assic 21:36
Alcic 20:22 PB
Koikkic 12:87
Voimic hyl
Aamutoimien jälkeen Rellun nokka suunnattiin takaisin kohti lentokenttää muutamalla pitstopilla. Koska matkan varrelta ostettiin maan kalleimmat hunajat, alettiin säästämään kaikessa mahdollisessa.
Auto jätettiin mm. Kravican vesiputouksilla jonkun majoitusliikkeen pihaan, jotta säästettiin 1,5€, Voimicille ostettiin eläkepääsylippu, ei käytetty puksujunaa putouksille ja kierrettiin tietullit.
Kravican jälkeen tehtiin viimeinen rajanylitys ja näin säästimme Bosniaan varatut poliisinvoiteluvitoset, jotka oli useamman tahon toimesta kehotettu ottamaan mukaan. Seurasimme ja hurrasimme ilmaiseksi kanoottimaratonin MM-kisojen naiskaksikoille.
Matkan viimeinen treeni vedettiin Game of Thronesin kuninkaansatamassa eli Dubrovnikin vanhassa kaupungissa tuhansien turistien ihmetellessä ja kannustaessa “Run Forrest run!”. 26 asteen lämpötilan pakottamana pulahdimme ilmaispesulle Adrianmeren aaltoihin. Koikkic ei ollut varautunut näin kovaan helteeseen ja hoiti uimisen Kristicin lainashortseilla. Rannalta kerättiin taas ilmaistuliaisia.
Viimeiset säästöt hoidettiin “ilmaisiltapalalla” lentokentän loungessa. Saa nähdä oliko tämä taas Assicin viimeinen matka, vai lähteekö hän vuoden päästä mukaan Irlantiin tai Maltalle.