Neljäs päivä aukesi dejavufiiliksillä yli kymmenen vuoden takaiseen Slovenian reissuun. Tuulisuus oli aivan megalomaanista, mutta kaikesta huolimatta Yökupin oktetti uhmasi Hellaksen ilmoja ja matkasi kohti Thermin maastoja. Aamulla Tuxineuksen Ouran datasta selvisi, että mies olisi kuollut, mutta Ouran luotettavuudesta huolimatta hän oli rivissä mukana. Keskihuoneen sakilla oli tällin kuteja kropassa ja mietittiin, oliko allergisoituminen historiaan tarttunut koko porukkaan.
Menomatkalla Thermiin todettiin valmentaja AssUNovin muuttaneen omaa valmennusmetodiaan. Nyt käänteispsykologia tuntui toimivan ja entinen (=lue viiden viimeisen reissun metodi) piiskaava negatiivinen tyyli oli muuttunut hiljaiseksi jurotukseksi.
Tapahtumapaikalle selvittyämme ilmeni, että Hepsulinoksen massukka oli heikossa hapessa ja miehestä ei ollut maastoon lähtijäksi. Maasto oli piikkipensaineen ja mäkineen jälleen mielenkiintoista, mutta lopulta suoritukset menivät pitkälti polkujuoksuksi kiertoreitteineen ja leimojen keräämiseksi kilpailukortteihin. AssUNov oli tällä kertaa nopein kävellen. Konstaa haastatellessa selvisi, että tapahtuma oli yksi vuoden kovimpia ja suurimpia paikallisia suunnistustapahtumia (=kilpailuja). Mukana oli myös pohjois-irlantilaisen Jerkun lisäksi ukrainalainen hemmo, joka oli lähtenyt varta vasten aamu neljältä Albaniasta ajelemaan kohti Thermiaa.
Hepsulinoksen heikon olotilan takia kuljettajaa jouduttiin vaihtaa ja potilas viemään takaisin majoituspaikkaan. Osa porukasta jätettiin planetaarioon ja Hirsoverghin poijjaat lähtivät kartturiksi Tuxineukselle. Tuxineus oli ollut Hepsulinoksen hyvässä ajo-opissa ja erityisesti tööttien käyttö oli tarttunut uuden kuskin dna:han. Uutena elementtinä ajamiseen saatiin myös käsimerkit, mutta vilkkukin oli mukana.
Porukalla päätettiin mennä katsomaan rannalle, miltä tuulisuus näyttää livenä siellä. Todettiin, että paitojen lepatuksen lisäksi myös housut lepattivat kireitä trikoita myöden (video pohjalla). Rannalla Cristianos uskaltautui kastelemaan pikku varpaitansa muiden miettiessä mahdollisten pituushyppyjen personal bestien tekemistä. Rannalla hyvästeltiin loistavaa palvelua tarjonnut Konsta, virallinen hatunnosto hänelle!
Sen jälkeen poikettiin kauppakeskus-Cosmopolitanissa, joka osoittautui oikeaksi ostoshelvetiksi. Väkeä riitti tungokseen asti ja vessoja sai hakea kolme varttia, onneksi punnan solat kestivät.
Kauppakeskuksesta matkasimme kohti viimeistä iltaa Thessalonikissa. Matkalla päätettiin tankata vuokra-auto, jotta aamulla ei sitäkään tarvitse tehdä. Bensa-asemalla Tuxineus ihmetteli, ettei tankkaaja ollut juttumiehiä, vaikka kuinka yritti olla aktiivinen suomalainen matkailija ja esitti tankkaajalle ensimmäisenä palojaan.
Pakkaamisen jälkeen viimeiselle ehtoolliselle suuntasi vain septetti, kun Voimanos jäi edelleen parantelemaan pötsiään. Pienen säätämisen jälkeen Koikkastinalle ja kuudelle hyypiölle löytyi ravintolan VIP-tila illastamista varten. Tässä tilassa ei tosin tarennut ilman toppatakkia ja lämmittimiä ei palovaaran takia saanut päälle, vaikka hyypiöt kertoivan Koikkastinan poikaystävän olevan palomies. Tilauksen jälkeen tarjoilinoksen ilme kertoi, että nyt tuli ehkä tilattua liikaa ja samaa epäili Hirppagiotis. Kuitenkin pöytä oli tunnin uurastamisen jälkeen tyhjä ja vatsa täysi.
Matkan oli tultava näin päätökseensä, koska aikaisin huomisaamuna oli vuoden viimeinen lento Thessalonikista Suomeen. Nähtäväksi jää riittääkö Hirppagiotiksen laukun matkalippuun kuuluva painoraja kaikkien ilmaistuliaisten kotiin saamiseen vai muuttuuko saatavat laskuiksi.