Yökupin perinteeksi muodostunut kaudenpäätösreissu suuntautui tällä kertaa helleenien toiseksi isoimpaan kaupunkiin Thessalonikiin. Reissu on jo järjestyksessään 12. ja maita on kertynyt yhteensä 16 (jos Vatikaanikin lasketaan, vaikka siellä ei suunnistettu, vaan juotiin maan kallein kalja).
Matka lähti käyntiin liian aikaisin keskiviikkona ja ajan säästämiseksi aamupala vedettiin lentokentän loungessa. Siellä valkkumme AssUNosin velipoika oli odottamassa Trimtexin laadukas Yökupin takki mukana, mutta emme silti huolineet häntä matkaan.
Lentokoneessa Yökupin hupparit herättivät kiinnostusta ja tuntemattomalla naisella ja Lasse Virenin pojalla oli pakottava tarve kysyä, mikä on Yökuppi. Ari Vatanenkin olisi halunnut kysyä, mutta häntä jänskätti.
Lentojen jälkeen ihmeteltiin kädet taskussa kulkeneen Cristianoksen ilmeen vakavuutta ja syynä oli, että tilanne oli 2-0. Ilme olisi ollut toinen, jos olisi saanut pelata ristiin.
Paikallinen yhdyshenkilömme pensselisetä Konstantinos ei ollut vastassa, koska hänen auton kello oli tunnin väärässä ajassa. Setää odotellessa Tuxineus kävi moikkaamassa vuokrapakulla risteys-jonglööraajaa, ennenkuin haki meidät muut kentältä. AirBnB-huoneistoa valittaessa ei otettu huomioon 1,5 miljoonan asukkaan metropolin parkkiongelmia. Pienen kurvailun jälkeen läheltä majoitusta löytyi Suomen rahoittama parkkitalo jonne saimme suomalaisina oman nimetyn paikan matkan ajaksi.
Tiukan ohjelman suunnitellut Konsta antoi meille tunnin mahdollisuuden levätä ja virkistäytyä, jonka aikana piti majoittua, käydä suihkussa, nukkua päikkärit,
käydä kaupassa ostamassa pientä syötävää, tai syödä kahvilassa ja laittautua pakkauksien kera yösuunnistuskuntoon. Nopeimpien joukossa ollut Hirppagiotis ehti olla 30 s makuuasennossa sängyllä.
Illan treeninä oli Suomeenkin rantautunut englantilais-kreikkalainen yö-street-o kysymysrasteineen ja pisteineen. Lähtöpaikkana oli Salonikin Akropolis ja aikaa suorittamiseen oli tunti. Konstalla oli jakaa tapahtumaa varten hankitut heijastinliivit ja kynät mukaan. Vaikeuksia tuotti se, ettei kaikki rastit olleet aivan paikoillaan, kartta ei ollut aivan paikkaansa pitävä ja osa vastauksista piti kirjoittaa foinikialaisella kirjamistolla. Tuxineuksella oli omat haasteensa syyhyn kanssa, jonka oli saanut Konstan historialuennoista automatkalla hänen kyydissä keskustaan ja joutui jättää housunsa sairaanhoito-oppilaitoksen aitaan jatkaen juoksua kalsarisillaan Alexandrosin kannustamana.
Kilpailun jälkeen paikallinen kahvilanpitäjä ja liikunnan opettaja Dimitra Grigoriadou tarjosi meille teetä ja pikkuleipiä 1890 rakennetussa bysantin ajan Tavernassaan. Tunnin seremonian aikana meille jaettiin vuoden 1992 100 metrin aitojen olympiavoittajan Voula Patoulidoun lahjoittamat Thessalonikikirjat, hauskat hatut ja mitalit. Voittajaksi selvisi kyseenalaisen pistelaskun jälkeen Koikkastina.
Cristianoksen rakastaman teehetken jälkeen siirryimme viereiseen tavernaan illalliselle. Ruokien valinta tuotti monelle tuskaa, joten Konstan avustuksella tarjoilija toi pöytään maistiaisia ruokalistan kaikista ruokalajeista. Lautasia ja kippoja tuli pöytään päättymättömällä kasetilla ja vasta tämän jälkeen ravintola syötiin tyhjäksi lampaista. Illan aikana pöytäseurueeseen liittyi suoraan New Yorkista Venetsian suunnistuskisojen kautta tullut pohjois-irlantilainen Jeremy, joka vaihtoi illan aikana Cristianoksen kanssa numeroita <3 busukien soidessa. Jerkkunos innostui Yökupin takista niin paljon, että tarjosi siitä Hepsulinokselle tonnin, mutta takki ei ollut rahalla ostettavissa.
Seuraavan päivän ohjelmaa kuunnellessa valmentaja AssUNosilla meni hermot ja hän aikoi tarvittaessa harhauttaa pensselisedän. Tuxineus epäili syyhynsä pahenevan, niin että joutuu huomenna vetää munasillaan, jos historia jatkuu ja tuloksena voi olla multaisa vana, joka on loose-win -tilanne. Monipuoliset ja maukkaat ruoat kostukkeineen kustansi 10 euroa/henkilö. Päivä oli pitkä ja osalla uni tuli majoitukseen päästyä kesken lauseen.