Lauantaiaamulla keli oli todella hieno auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Aamulla vuorossa oli karonkkatreeni Kostin maastoissa. Karonkka sisälsi sprintti- ja keskimatkan harjoitukset non-stoppina. Suunnitelma hyvä, mutta poikia “ei kiinnostanut” tuollainen tosi kiva ratojen peräkkäin juokseminen, joten he jättivät sprinttikarttansa kämpille. Tosi reilua! Bojury rules! Maasto harjoituksissa (poikien harjoituksessa) osoittautui todella upeaksi! Lehtikuusia ja mäntyä sisältävä metsä tarjosi todella hyvin juostavan pohjan askellukselle. Maastossa oli myös kivipaaseja, mutta vähemmän ja pienempiä kuin Boran maastossa. Harjoituksen jälkeen oli vuorossa päivän kulttuurihistoriallinen tutustuminen paikalliseen Kostin linnaan.
Iltapäivällä jätimme jäähyväiset ihanan kodikkaalle Turnovin kaupungille ja matka kohti Zvanovicea alkoi. Zvanovicesta meille oli varattu majoitus Legner-hotellista ja siellä meille osoitettiin huone aivan uudesta rivitalosta. Kyseinen majoitus sijaitsi viime vuoden Tsekin mestaruuskilpailujen kartalla, joten paikka siinäkin suhteessa loistava.
Vuorossa oli yösuunnistusharjoitus, josta tuli samalla leirikisa. Ennen leirikisaa osanottajat vaihtoivat ledlamppuihin uudet akut/paristot. Yksi osanottaja pelattiin ulos jo tässä vaiheessa, kun lamppu hiipui ja miehen mieli siinä samalla. Yhteisen mäkisen alkuverryttelyn jälkeen lähdettiin takaa-ajalähtönä 150 sekunnin välein kisaan.
Ykkösen ruskeaa ristiä kaikki luulivat muurahaispesäksi. Sellaista ei tiheikön reunalta löytynyt. Sammunut valopää ajettiin kiinni jo tässä vaiheessa. Kakkoselle edettiin perinteisellä suunta ja matka periaatteella. Toinenkaan muurahaispesä ei ollut paikalla. Kolmoselle suunta ja matka meni kymmenen metriä vasempaan, mutta onneksi kolme kiveä paljasti paikan, mutta edelleen murkkujen koti oli hukassa. Nelosen puu oli varmaan siinä, missä käännyttiin kohti vitosta. Vitosen kivi olikin helppo nakki. Kutosella mentiin taas sivuun ja letkan kasaajan lamppukin ilmestyi näkyviin, mutta loittoni ties minne? Seiska polun vieressä oli selkeä. Kasi meni pitkäksi ja letka oli kasassa tällä rastilla, joka oli samalla maali.
Loppuverkka alkoi tutustamalla kartalla olevaan ristiin, joka tosiaan oli pari metriä korkea INRI-risti keskellä metsää. Myöhemmin selvisi, että se “muurahaispesä” olikin pieni tasanne. Elämä on!