(kuva: Antti Lepola)
Riihelän yökuppi tarjosi urbaania yösuunnistusta lähellä Lahden alueen parhaita ulkoilumaastoja. Alue saattoi vaikuttaa tutulta ja helpolta, mutta yllätti monet haastavalla polkuviidakollaan. Ratamestarit olivat ehkä turhaan huolissaan siitä, että A- ja B-radalla suunnistaminen menee liian simppeliksi. Käytäntö taas todisti, ettei pimeän tullen mikään ole itsestäänselvää. Tähän varmasti myötävaikutti myös ratamestarien vähintäänkin kiero tapa piilottaa heijastimet ja liput kuoppien ja suppien pohjille.
A-radalla kaapin paikan näytti Riihelän oma poika – Timo Ahvenainen – joka saapui suoraan Romaniasta valmistavalta harjoitusleiriltä, vahvan itseluottamuksen kera, tuore MM-titteli taskussaan. Assu kommentoi joutuneensa katsomaan karttaakin aina silloin tällöin, ja monesti katsominen oli jopa auttanut navigoimista. Virheittä ei kuitenkaan Assukaan selvinnyt, ja kisa meni suhteellisen tiukaksi, kun toiselta hajontaparilta Forsblomin Vesku oli yllättää Riihelän keisarin. Vesa kuitenkin tasoitti peliä ns. hattutempulla eli pummaamalla keskusrastia jokaisella lähestymiskerralla (kolmesti), mikä söi kallisarvoisia sekunteja. Kolmannelle sijalla itsensä kampesi viikonlopun uuvuttama Tatu Leirimaa. SM-erikoispitkän lukuisat kilometrit näkyivät keskittymisen herpaantumisena muutamilla rasteilla, vaikka vauhti olikin kilpailukykyistä.
B-radalla nuoruus oli valttia ja 14-vuotias Kaapo Lehtonen näytti väläyksiä vauhdistaan voittomarginaalin ollessa yli 2 min seuraavaan. Yhden selkeämmän virheenkin ehti Kaapo tehdä, mutta suoritus oli kuulema sujunut: “ihan hyvin”. Toisesta sijasta käytiin tiukkaa kamppailua, jonka voitokseen käänsi Timo Lohikainen tasaisella ja perusvarmalla vedollaan. Harri Tervonen otti kolmannen sijan lyömällä B-radan alkuun ja loppuun pohjat, mikä on vahva pelote ensi viikon yhteislähtöihin muilla osallistujille.
C-radalla pojasta polvi parani ja Pyry löi kovan sarjan lyömällä pohjat joka välille. Vauhti oli sitä luokkaa, että tuolla pärjätään jo pidemmilläkin radoilla. Kokeneempi Pikkarainen eli Jarmo-isä otti toisen sijan pois kuleksimasta ennen Pekka Rekolaa ja Sari Sundqvistia.
Riihelään oli ilahduttavasti löytänyt myös joukko uusia kasvoja, joista hyvänä esimerkkinä Jukka Tonteri viiletti ensimmäistä kertaa lampun kanssa D-radan voittoisasti. Lähtötestin jälkeen voimme Jukalle suositella jatkossa pidempiä baanoja. Ihailtavaa nuorimpien suunnistajien esiinmarssia johti Leino Latva, Eerikki Hirvonen ja Anniina Uusi-Uitto hyvin D-radan läpäisseenä. Uusien kasvojen lisäksi mukana oli pitkän tauon jälkeen paluuta tehneitä. Vielä on onneksi ensi viikko ja yksi kuppi jäljellä kaudelle 2019.
Ratamestarit olivat sangen tyytyväisiä positiivisiin kommentteihin radoista ja kartoista, mutta toki parannettavaakin jäi. Tulevat kaudet näyttävät liikeneekö ratamestarilisenssi vielä toistamiseen.