Vajaamiehinen, mutta täysnaisinen joukko kuppilaisia höystettynä kisällipojalla suuntasi tänä vuonna Moldovaan. Sen, että lentokentällä ehti huokaista, ettei tänä vuonna tarvinnut jännittää sitä, ovatko kaikki matkassa ja ajoissa koneessa, oli lähtöportin sulkeutuessa pari miestä vielä loungessa nauttimassa virvokkeita.
Lyhyen välilaskun aikana Istanbulissa siemaltiin lentokenttähintaiset Efesit ja pidettiin kahden Jekku-koiran kanssa varjohallituksen varjokokous, jossa todettiin, että kaikki muut on perseestä, paitsi mukaan lähteneet. Kokouksessa päätettiin myös myydä Pilkkuvirhetriathlon Bottakselle ja pyytää Reittiä kuuluttamaan.
Perillä Chisinaun kentällä meitä oli vastassa paikallisen suunnistusseuran Andrei sekä Andrea, jolta saimme leipää ja suolaa tervetuliaisiksi. Andrei järjesti meille 5 euron taxikyydin 15 km:n päähän majoitukseemme. Rahalla sai valita; hidas vai nopea taxi. Valitsimme hitaan, mutta saimme nopean. Yllätykseksemme kurvasimme ensimmäisenä tankkaamaan ja myöhemmin saimme huomata tämän olevan maan tapa; lähtötilanteessa taxin polttoainemittarivalo palaa punaisella ja tankkiin tankataan sen verran, kun tienestiä on luvassa.
Taximatkalla mukaan päätynyt Jekku-koira oli oksentanut Assun reppuun ja Assu pääsi perillä heti pesuhommiin. Airbnb-majapaikka oli viime vuosiin verrattuna luxusta; vastavalmistunut talo nykyaikaisine vermeineen. Hissiin tosin ei mahtunut yhteispainon vuoksi koko porukka, vaan jokainen vuorollaan joutui vetämään porrastreeniä kuudenteen kerrokseen (paitsi Tomi). Tämä näkynee ens kauella paitojen lepattaessa. Koska päivä oli mennyt matkustaessa, olimme heti majoituttuamme valmiit yöpuulle.
Moldavian Masters Orienteering Cup 1, kyläsprintti
Aamulla suuntasimme taksilla Costestiin Moldovan Masters Orienteering Cupin 1. osakisasprinttiin. Paikalle suhasimme kaupunkialueella 130 km/h kaahaavalla taksilla, jonka takapenkiltä paikalliseen tapaan puuttuivat turvavyöt. Kolme varttia ennen ensimmäistä lähtöä koululaiset lähtivät viemään rasteja (melkein) oikeille paikoilleen. Tässä vaiheessa TuMen managerin miesten eliittisarjan Yökuppilaisia haastamaan tulleen Suntilan jännitys ja vapina eskaloitui ilman, että Assun tarvitsi vetää pelotteluvetoja. Kylän kaduilla kisatessa Koikka törmäsi terhakkaana seisovaan Moldavian Masters-cock’iin, joka siivitti Koikan osakisavoittoon. Jälleen yksi kansainvälinen voitto Yökupille. Paluumatkan taksinkuljettaja taisteli ilmastonmuutosta vastaan minimoimalla hiilijalanjälkensä sammuttamalla auton alamäissä.
Illallispaikaksi valitsimme läheisen sijainnin ja Googlessa korkealle rankatun hotelli Astorian ravintolan Bordeiaksen, jossa saimme odotella lisukkeita yli tunnin pääruoan saapumisen jälkeen. Tämä näkyi heti Google-arvosteluissa huolimatta talon tarjoamasta ilmaisista viinistä ja jälkiruoista. Paluumatkalla japanialainen japeilija Ale saattoi ehkä voittaa valokuvakisan. Tulokset ovat vielä ratkaisematta, mutta se on varmaa, että Assun rankkaamana Tomin kuva oli paska.
MMOC Day 2, puisto- ja viinikellarisprintti
2. osakilpailuun lämmiteltiin kävelemällä (lue harppomalla) Assun askelien perässä 3,5 km Rose Valley’yn. Paikalla selvisi, miksi numerolapuissa oli lähtöajat merkitty tyyliin 00.01: kilpailun starttiaikaa voitiin mulkata joustavasti koululaisten lähtiessä viemään rasteja metsään aiotun alkuperäisen kilpailuajan alkaessa. Suntila näki ennen kilpailua 100 nälkäistä huuliaan lipovaa kulkukoiraa vaanimassa, mutta itse kilpailussa niitä ei nähnyt kukaan meistä, edes Suntila. Kilpailu oli eilistä enemmän suunnistuksellista painottuen puistoon ja metsään. Helmenä matkalla oli autio tivoli.
Osakilpailujen välissä pikakävelimme suihkuun ja pizzatankkauksella lähdimme paikallisten järjestämällä bussikuljetuksella kohti reissun kohokohtaa: viinikellarisprinttiä. Euroopan suurimpiin lukeutuvassa Cricovan viinikellarissa riitti 120 km maanalaisia tunneleita, joista käytimme sadasosaa. Koikka otti kolmannen voittonsa putkeen tällä kertaa kyseenalaisin keinoin, ikäistään nuorempien naisten sarjassa. Viinikellarin tanniinihöyryt sekoittivat Alen ajatuksenjuoksua sen verran, että juostuaan pari minuuttia Ale löysi ensimmäisen rastin, jonka koodi ei täsmännyt, mutta päätti leimata sillä, että tulee leimattua edes jollain rastilla. Hirppa oli porukan ainoa, joka malttoi pysähtyä juomarastilla siemailemaan viiniä saavuttaen sprinttien parhaan sijoituksensa. Oliko näillä vaikutusta toisiinsa.
Koska reissulla ei ollut muita lamppu päässä tehtäviä suunnistuksia Voimiksen loistaessa poissaolollaan, olimme päättäneet ratkaista yösuunnistuksen maailmanmestaruudet viinikellarissa. Yö-MM-kisojen tulokset päätyivät samaan paikkaan kuin 25mannan tulokset vuonna 2015.
Kilpailujen päätteeksi osallistuimme opastetulle viinikellarikierrokselle ja opimme paljon etenkin kuohuviinien valmistuksesta kisällipoika-Tomia lukuunottamatta, joka sai huomautuksen oppaalta kuuntelutaidoistaan kysyessään kuohuviinin kuplimisesta. Kellareissa oli kaikenkaikkiaan 1,3 miljoonaa pulloa viinejä, joista puolesta miljoonasta kuohuviinipullosta 36 000 pulloa 5 remueur-naista kääntää käsin kahdessa päivässä joitakin asteita kerrallaan. Kellarissa oli keräilijöiden ja mm. joidenkin maiden merkkihenkilöiden (Putin, John Kerry, Merkel) viinikokoelmia. Tunnin kierroksen jälkeen pääsimme vihdoin asiaan eli maistelemaan erilaisia viinejä buffet-pöydän ääreen tilaan, jossa Putin vietti viiskymppisensä.
MMOC Day 3, pitkämatka
Odotukset olivat korkealla, kun pääsimme sprinttisuunnistuksesta eroon ja ensimmäiselle ja viimeiselle metsämatkalle Condritaan. Aamun ensimmäisenä tehtävänä oli löytää intiaanitaitoja hyödyntäen kilpailukeskus eli seurata jälkiä ja katkenneita risuja. Puoli tuntia ennen ensimmäistä lähtöä ei ollut 1,5 km:n päässä olevaan lähtöön lähtöviitoitusta paikallaan, eikä ensimmäisen maalintulijan ylittäessä maalilinjaa maalileimasimia, vaikka lähtöjä oli myöhäistetty jälleen 20 minuuttia.
Ale veti taas alkumetrit laput silmillä keskittyen vauhdin ylläpitoon. Linnuntietä ykköselle oli 500 m, mutta Alen gps:ään kertyi 2,4 kilometriä 18 minuutissa. Koikka sai kerättyä enemmän virheitä matkalla kuin yhteensä koko kesänä. Hirpan henkinen kantti katkesi varvauksen jälkeen tajutessaan edessä olevan 115 vertikaalimetrin nousun. Assu veti perusvarman suorituksen ollen vasta 6. ja Tomin matkan tähtihetket olivat päästä kannustamaan Assua kaksi kertaa ristiradalla. Assun suoritusta lopussa häiritsivät korkeuskäyrät, sillä reidet oli niin loppu, että ylämäkiä ei jaksanut ja alamäkiä ei pystynyt. Onneksi samassa maastossa käytävä viimeinen eli 5. osakilpailu jää meiltä väliin.
Iltasella nautittiin erinomaiset pihvit hyvän viinin kera Wine Gogh-ravintolassa, jonka wc:ssa Mona Lisa veti röökiä Van Goghin kanssa. Kämpillä ratkottiin yöhyrränpyörityksen MM-titteli, jonka tulokset olivat seuraavat:
Hirppa 31,85
Tomi 27,18
Assu 22,63
Ale 21,26
Koikka 7,72 PB
Pidätämme oikeuden muutoksiin Koikan puhelimen muistiinpanojen toivottavasti avautuessa.