Tässä taannoin Salpakankaalla jytisi penteleesti. Ilmasto muuttui, mannerjäätikön reuna pysähtyi, maankamara murtui. Jää irrotti kalliosta kiviainesta; kuljetti, kasasi ja kerrosti – moreenia, soraa ja hiekkaa. 200 vuodessa syntyi reunamuodostuma Hangosta Lohjanharjun kautta Kärkölään, Salpakankaalle, Lahteen ja Utin harjujen kautta aina itärajalle asti. Ensimmäinen Salpausselkä. Suurten, hautautuneiden jäälohkareiden jäljiltä laakean selän päälle muodostui syviä ja pienempiä suppia. Taas lisää käyriä. Salpakankaan kohdalla reunamuodostuman korkeus jauhautui 140-145 metriin nykyisestä merenpinnasta. Jäätikköjoet seuloivat hiesut ja savet Okeroisiin ja Launeelle, korkeustasoon 90-100 metriä merenpinnasta.
12 500 vuotta myöhemmin Jalle teki Salpakankaasta korttelisuunnistuskartan. Siitä ote ohessa. Huom! kartan vihreät alueet on ihminen asuttanut postglasiaalisella kaudella, niille ei suunnistaja mene. Jääkauden jälkeisten sukupolvien työn ansiosta korttelisuunnistajankin taivallus helpottuu kevyen liikenteen väylien, teiden, alikulkujen, katuvalaistuksen ja monien rakennettujen maamerkkien takia. Mutta reunamuodostuman korkeusero on edelleen olemassa. Tervetuloa tutustumaan 14.2. korttelirasteille!