Konsta oli suunnitellut päiväohjelmaksi kulttuuria ja urheilua. Lähdimme aamupalan jälkeen Chortiatisin kylään vaellusretkelle vuorelle entisen Nato-tukikohdan ympärille. Aluksi tutustuimme kylän traagiseen historiaan, joka oli vain yksi sadoista kylistä, joissa samat asiat olivat tapahtuneet. Tässä kylässä natsit polttivat 144 kyläläistä elävänä kylän leipomon uunissa, koska vastarintalaiset olivat tappaneet yhden upseerin. Sittemmin leipomo on näiden kammottavien tapahtumien jälkeen muutettu muistopaikaksi.
Jerkku ei päässyt osallistumaan Konstan liikuttavaan historiakertomukseen päätettyään vasta ilmeisen viime tinkaan osallistua vaellukseen jälleen ilmaisen lounaan toivossa. Joukon ollessa kasassa Konsta lähti kovana vuorikiipelijänä painelemaan sauvoinensa sellaisella vauhdilla, että jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen kuului huuto “perä jää”. Tämän jälkeen aloimme epäillä Konstan olevan lähes Kim Jong-un’n vertainen monitaitaja, koska olimme oppineet hänen olevan myös tanssinopettaja, Kreikan kovin suunnistaja ja ratamestari sekä historiantietäjä ja matemaatikko.
Matkalla AssUNov ja Cristianos hämmästyttivät Konstaa ja Jerkkua häviämällä yht’äkkiä reitiltä sivuun kääntelemään kiviä ja kurkkimaan puunkoloihin. Selvitimme heille, että pojat eivät suinkaan kajahtaneet, vaan etsivät geokätköjä, onnistuneesti. Neljä tuntia kestäneellä 12,5 km:n ja 549 m nousua sisältäneellä matkalla pysähdyimme tauolle vuoristomajaan, jossa Jerkku tarjoitui maksamaan nautitut virvokkeet, mutta jossa luonnollisesti korttimaksu ei ollut vaihtoehto. Ilmaisia lounaita on sittenkin.
Alkumatkan pöheikön jälkeen meille avautuivat upeat maisemat. Luonnosta löytyi syklaameja, boysenmarjoja naposteltavaksi sekä kastajanjoita ilmaisiksi tuliaisiksi. Cristianokseen tarttunut syyhy paheni alaspäin laskeutuessa ja levisi molemminpuoliseksi. Siitä huolimatta housut eivät jääneet matkan varrelle.
Reissun arvokkain ruoka syötiin kylään palattua kauniissa Tavernassa, jossa vuorostaan Tuxineuksen syyhy vaikutti pahentuneen, mutta hänen asuvalintansa olikin lyhytlahkeista mallia. Ruokailun aikana onnistuimme neuvotella Konstan kanssa planetaarion menon sijaan vapaaillan.
Kotimatkalle päästyämme mietimme, ovatko maastojen pienet eläinpolut koirien vai villisikojen tekemiä, josta lähti ajatus siitä, kummat syövät kumpia.
Vapaaillan ansiosta oli ensimmäinen mahdollisuus päästä tutustumaan kävelymatkan päässä oleviin Salonikan nähtävyyksiin ja ilmapiiriin. Fanaattisena Huuhkaja-fanina Hirppagiotis valitsi liittyä seuraan vasta Suomi – Pohjois-Irlanti matsin päätyttyä. Hän kiirehti paikalle Norwegianin kortti ojossa, että ehti maksamaan. Olimme alkumatkan kuvitelleet Hirppagiotiksen olevan Salonikan reiluin kaveri tarjoutuessaan joka kerta joka paikassa hoitamaan maksun, mutta nyt selvisi, että hän keräsikin vain pisteitä.
Päivän tapahtumia läpikäydessä nousi esiin Criastianoksen syyhyongelman alkuperä. Ratkaisuna päätimme tehdä liiketoimintaselvityksen Yökuppikalsarien mahdollisuuksista markkinoilla ja kysyä, paljonko Jasper Pääkkönen haluaa maksaa mukaanpääsystä.
Illan aikana palkittiin YöMM-kilpailun voittaja. Lopuksi osa jäi selvittämään kertomansa mukaan Yökupin biljardimestaria, joksi selvisi AssUNov. Osa pelasi toisiaan vastaan ja osa itsekseen.